Niuvanniemen sairaalan ylilääkäri Liisa Eloranta on tehnyt pitkän päivätyön lastenpsykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkärinä. Tällä hetkellä hän toimii ylilääkärinä neljällä Niuvanniemen sairaalan osastolla, joista yksi on NEVA-osasto.
NEVA-osastolla hoidetaan erityisen vaikeahoitoisia alaikäisiä potilaita (lapsia ja nuoria), tehdään THL:n määräämiä alaikäisten mielentilatutkimuksia ja hoidetaan mielentilatutkimuksen jälkeen hoitoon määrättyjä.
-NEVAlla hoidetaan alle 18-vuotiaita potilaita. Yleisesti voi sanoa, että meille ohjautuva potilas on käynyt pitkän tien eri puolilla maata terveydenhuollon osastoilla ja sijaishuolloin paikoissa ennen Niuvaan päätymistä. Nuorin potilaamme on ollut 8-vuotias, mutta hänenkin historiansa on samanlainen kuin muilla potilaillamme ja erilaisia laitoksia saattaa nuoresta iästä huolimatta takana jo kymmenkunta.
-Mielentilatutkimuksia teemme vuosittain nollasta viiteen. Kun tuomioistuin määrää vakavan rikoksen tehneen nuoren mielentilatutkimukseen, niin THL määrää, missä sairaalassa tutkimus tehdään. Alaikäiset mielentilatutkittavat tutkitaan aina alaikäisten osastoilla. Mielentilatutkimukseen tulevat alaikäiset ovat syytteessä vakavista rikoksista (kuten murhasta, murhan yrityksestä, taposta, tapon yrityksestä, tuhotyöstä tai seksuaalirikoksesta).
-Mielentilatutkimuksessa selvitetään, onko tekijä ollut tekohetkellä mielisairas tai onko todettavissa alaikäisen vakavaa mielenterveyden häiriötä. Onko toisaalta tahdosta riippumattoman sairaalahoidon tai tahdosta riippumattoman erityishuollon tarvetta sekä lisäksi otetaan kantaa tekijän syyntakeisuuteen, josta viime kädessä päättää tuomioistuin.
Niuvanniemen sairalaan NEVA-osastolla on tällä hetkellä 13 potilaspaikkaa. Tulevaisuudessa häämöttävän, nyt jo alkaneen laajennusprojektin myötä potilaspaikkamäärä nousee kymmenellä eli paikkoja on muutaman vuoden kuluttua 23.
-Kun NEVA-yksikkö perustettiin kaksikymmentä vuotta sitten, oletuksena oli osastolle saapuvan vaikeasti käytösongelmaisia ja päihteillä oireilevia nuoria, joilla on vakavaa väkivaltaista käyttäytymistä. Kun potilaita alkoi sitten tulla, niin he olivatkin aika useasti psykoottisesti oireilevia lapsia ja meidän aikuisten pitikin lähteä lelukauppaan ja sairaalakoulussa hankittiin alakoululaisten kirjoja.
Elorannan mielestä nepsy-diagnooseja annetaan nykyään herkästi. Yhä useammalla lapsella on monia nepsy-diagnooseja ja niiden alla lymyävät psyykkiset sairaudet jäävät helposti piiloon. Lasten kohdalla ns. diagnostinen pysyvyys on heikkoa kasvun ja kehityksen ollessa keskeneräistä ja uudelleen arviointia pitäisi tehdä riittävästi tiheästi. Samanaikaissairastavuus eli komorbiditeetti on lasten kohdalla vielä oma haasteensa.
Eloranta on huolissaan myös kehitysvammadiagnostiikan alasajosta tai tunnistamattomuudesta. Joskus käy niin, että vasta NEVAlla tai Niuvan aikuisosastolla potilas saa kehitysvammadiagnoosin, joka on ollut nähtävissä jo alakouluiässä.
-Kehitysvammadiagnostiikka on vähentynyt reippaasti. Kehitysvammaisuus ei ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään, mutta diagnoosi ei ole niin sanotusti ”muotidiagnoosi”. NEVA-yksikköön tuleva lapsi tai nuori saattaa lähteä meiltä lopulta kehitysvammadiagnoosin kanssa.
On surullista, että tämmöiset diagnoosit jäävät nykyisin helposti piiloon, eivätkä kehitysvammaiset pääse ajoissa heille kuuluvien tukitoimien, kuten vammaispalvelujen piiriin.
– ADHD –diagnoosin kohdalla asia on toinen, mutta aika harvalla NEVAlle saakka päätyvällä lapsella on lopulta ADHD:ta. Tarkkaavaisuuden ja levottomuuden ongelmaan vaikuttaa moni muukin asia, aina ole kysymys ADHD:sta. Myös autismikirjon häiriön diagnoosi tuntuu olevan nykyisin muodikasta.
-Tourettea ylidiagnosoidaan ihan selkeästi. Sen esiintyvyys on tutkimusten mukaan 1/1000.
Monen NEVAlle päätyneen lapsen tausta on hyvin repaleinen. Asuinpaikka ja samalla koulupaikka on vaihtunut tiheästi. Oireilua on ollut jokaisessa paikassa ja tutkittukin on, mutta asuinpaikan vaihduttua, ovat tutkimukset jääneet usein kesken.
-Psykoosisairaudet ovat diagnosoitavissa jo alle kouluikäisellä lapsella, mutta repaleisen hoitohistorian vuoksi ne paljastuvat monesti vasta meidän yksikössämme. Sama havainto on tehty Tampereen vastaavassa EVA-yksikössä.
-Psykoosisairaus on myös vaikea tunnistaa, koska diagnostinen pysyvyys on heikkoa kasvun ja kehityksen ollessa kesken. Lasten psykoosisairaus on yhtä vakava sairaus kuin esimerkiksi somaattinen sairaus leukemia. Myös psykoosisairauteen tarvitaan tehokas hoito. Ei leukemiaakaan hoideta rypälemehulla.
Mediasta saa jokaisena päivänä lukea uutisia lasten- ja nuorten pahoinvoinnista. Elorannan mielestä paukkuja pitää laittaa varhaisen tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Lapsen etu on laitettava hänen mukaansa vanhempien edun edelle.
-Jos perheessä käytetään päihteitä ja tehdään huostaanotto, niin lasta ei pidä palauttaa perheeseen, kun vanhemmat näin haluavat, näyttöä arjen muuttumisesta olisi oltava riittävän pitkältä ajalta.
-Minä haluaisin myös, että lapsen omaa opettajaa kuunneltaisiin tarkalla korvalla. Ne ongelmat, jotka näkyvät sairaalassa ja meidän tutkimuksissa, ovat kuvautuneet omassa koulussa jo varhaisella iällä. Sairaalakoulun toivoisin keskittyvän yhä enemmän oppimisvaikeusdiagnostiikkaan.
Eloranta ei katsele hyvällä koulumaailmaan rakennettuja avoimia oppimisympäristöjä. Ne eivät palvele terveitäkään lapsia ja nuoria. Tästä on hänen mukaansa jo riittävästi tukimustietoa ja arjen näyttöä.
Myös sosiaalisen median käyttö huolestuttaa ylilääkäriä.
-Ei aikuinenkaan pysty keskittymään avoimessa ympäristössä, jossa on paljon ihmisiä. Sosiaalisessa mediassa on paljon hyvääkin, mutta sieltä löytyy rinkejä, joissa hekumoidaan itsensä satuttamisella. Myös K18-viihteellä on iso vaikutus erilaisten ongelmien syntymisessä.
-Kun netin käyttöä ja pelaamista ei kontrolloida, lapsen maailmankuva vääristyy K18-viihteen kautta. Lapsi tarvitsee opastusta, rajoja ja myös suojelua sosiaalisen median käytössä.
-Sukupolvien välinen kuilu on hävinnyt yhteiskunnastamme. Vanhempi ei koskaan saisi olla lapselleen kaveri kuten ei myöskään hoitaja eikä opettaja. Vanhempien tehtävä on varmistaa, että lapsen asia tulee tärkeäksi. Jos aikuinen itse roikkuu koko ajan puhelimella, niin hankala siinä on olla aidossa kontaktissa lapsensa kanssa.
Niuvan sairaalan NEVA-yksikössä hoitoajat ovat yleensä pitkä. Pisimmillään hoito saattaa kestää viisikin vuotta. Ja kun hoito kestää pitkään, voi hoitojono olla NEVA-yksikköön monesti pitkä.
-Hoitojonossa mielentilatutkimukset menevät muiden tapausten edelle. Muutoin jonossa saattaa joutua olemaan pitkäänkin. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että lapsi jonottaisi paikkaansa kotisohvalla. Meille päästäkseen pitää potilaan olla tahdosta riippumattomassa hoidossa ja tänne tullaan aina jostain toisesta sairaalasta, NEVA-yksikkö on terveydenhuollon lisäpalvelu tilanteessa, jossa oman hyvinvointialueen psykiatrisen erikoissairaanhoidon resurssit eivät riitä.
-Meillä on Niuvassa hoitorauha. Meidän ei tarvitse ottaa kaikkia potilaita sisään, kuten esimerkiksi Julkulan sairaalassa tuossa naapurissa. Kun Niuvanniemen sairaalaan NEVA-yksikössä potilasta saadaan hoitaa rauhassa, niin hoitotuloksetkin ovat hyviä.
-Potilaat eivät välttämättä parane sairaudestaan, mutta kuntoutuvat siinä määrin, että voivat jatkaa elämäänsä jossain muualla, kotona tai kevyemmissä laitosolosuhteissa. Hoitoaikaa pitää olla monesti useampi vuosi, että potilas saadaan tasapainoon. Pisimmät hoitojaksomme kestävät noin viisi vuotta.
Niuvanniemen NEVA-yksikössä toimivassa Alavan sairaalakoulun yksikössä työskentelee kaksi opettajaa ja yksi ohjaaja. Opetusta annetaan yksilöllisesti ja pieninä tuokioina. Joskus luokassa saattaa olla kaksikin oppilasta yhtä aikaa, mutta yleisimmin opetusta annetaan yksilöopetuksena.
-Yleisesti voisi sanoa, että opetustuokiot ovat 15-45 minuutin mittaisia. Parhaimmillaan oppilaan kunto sallii sen, että opetustuokioita voi olla 3-4 päivässä. Hoito määrittää opetustyöllemme tiukat raamit. Me opetamme oppilaita siinä määrin, kun hoito katsoo sen oppilasta hyödyttäväksi, Niuvan yksikön vastuuopettaja Jaana Jerkku pohtii.
-Perusopetuksen päättötodistuksen saaminen on kaikilla tavoitteena, Eloranta tiivistää sairaalakoulun merkityksen NEVA-yksikössä.
Joskus joku NEVAlta lähtenyt nuori on siirtynyt lukio-opintoihin ja kirjoittanut ylioppilaaksi. NEVAlle päätyneillä lapsilla ja nuorilla peruskoulun loppuun saaminen on iso urakka repaleisen kouluhistorian jälkeen.
Sairaalaopetuksessa on iso paino oppilaan opetuksen suunnittelussa ja omaan kouluun kontaktoitumisessa. Niuvan yksikössä tätä työtä ei ole niin paljon, kuin muissa Alavan sairaalakoulun yksiköissä. Oppilaat ovat sairaalassa pitkään, eikä oppilasvaihtuvuus ole kovin suurta.
-Meillä oppilaat ovat täällä ehkä keskimäärin kaksi vuotta ja molemmilla opettajilla on noin 3-4 oppilasta lukuvuoden aikana. Siinä mielessä työni on erilaista, kuin muissa meidän koulun yksiköissä. Toisaalta pidän siitä, kun NEVAlla voi oikeasti keskittyä oppilaan asioihin ja miettiä asioita äärimmäisen yksilöllisesti.
-Meidän oppilaiden kouluhistoria on monesti niin repaleinen, että se on aikamoista salapoliisityötä, kun yrittää saada selvillä yksilön kouluhistorian ja sen mitä koulusuorituksia oppilaalla on, Jerkku miettii.
NEVA-yksikössä koulua käydään tarkasti hoidon määrittelemien standardien alla. Koulussa mennään turvallisuus edellä ja vahvaan ennakointiin, sekä suunnitelmallisuuteen turvaten.
Kaikki välineet, joilla voi satuttaa itseä tai toista on karsittu luokista pois ja esimerkiksi saksia ei saa käyttää edes aikuisten valvovan silmän alla.
-Niuvassa mennään turvallisuus edellä, mutta sekin pitää ymmärtää oikein. Kun asiat on valmisteltu hyvin ja meillä on iso hoidon tuki, niin opetustuokiomme ovat kuin missä tahansa sairaalakoulun yksikössä. Nuoret tulevat meille kouluun mielellään ja arvostavat mahdollisuutta käydä koulua.
Niuvan sairaalakoulun yksikössä henkilökunta toimii erittäin tiiviissä kanssakäymisessä keskenään. Välit pitää olla kollegaan kunnossa, kun työparin kanssa ollaan Jerkun sanoin “iholla”.
-Meillä on ollut Niuvassa hyvä työporukka, mikä on mielestäni erittäin tärkeä asia. Ei tätä työtä yksin murehtimalla jaksaisi kyllä tehdä.
-Meidän työmme on niin paljon muutakin kuin opettamista. Pitää olla kärryillä oppilaan kokonaisvaltaisesta tukemisesta ja omia ajatuksia on sen suhteen mukava sparrata työkavereiden kanssa, Jerkku pohtii.
– Minä aloitin Niuvassa seitsemän vuotta sitten. Smolanderin Minna tuli työparikseni viisi vuotta sitten. Susanna-ohjaaja on ollut nyt meillä nyt kolme vuotta. Näen tärkeänä, että ydinporukka on pysynyt meillä samana. Se on jo ihan turvallisuustekijä, kun tietyt asiat ovat automaation tasolla. Tänä keväänä olemmekin sitten uuden edessä, kun Minna lähti opintovapaalle.
-Muutoinkin Niuvanniemessä puhaltaa muutoksen tuulet. Kun NEVA-yksikkö laajenee, vaikuttaa se myös koulumme toimintaan. Uusia upeita tiloja rakennetaan parhaillaan ja mekin olemme kouluna tällä hetkellä väistötiloissa, Jerkku miettii.
