Neljännes lukuvuodesta on pikkuhiljaa taputeltu. Sen merkkinä koulumaailmassa on jo kovasti lähestyvä syysloma.
Kyselimme täällä Lainesairaalassa oppilaskunnan kokouksessa, että miten nuoret ovat kokeneet kuluneen syksyn.
Suurimman osan peukku nousi ylöspäin. Osa laittoi peukun vaakatasoon. Kukaan ei alaspäin.
Kiittelin oppilaskuntaa siitä, kuinka he olivat tänäkin syksynä jaksaneet olla innovatiivisia.
Meidän koulumme pääperiaatteena on yhteisöllisyys.
Joka viikko suunnittelemme oppilaskunnan kokouksessa seuraavan viikon ohjelman, ja hahmottelemme myös pidemmän aikavälin tapahtumia.
Yhteisöllisyys ja oppilaslähtöisyys tuovat turvaa sekä hyvinvointia oppilaiden arkeen. Kun lapsi tai nuori kokee tulevansa kuulluksi, on rajojen asetteleminenkin helpompaa.
Koulujen arkeen tuli tänä syksynä kaivattu muutos, kun elokuun alussa tuli voimaan uusi kännykkälaki.
Lakiuudistus herätti viime keväänä mediassa paljon keskustelua.
Myös me sairaalakoulun opettajat mietimme, että mitenkähän syksy lähtee käyntiin, kun koko elämänsä puhelinta tuijottaneilta oppilailta aletaan rajaamaan puhelimen käyttöä.
Olimme suoraan sanottuna valmistautuneita aikamoisiin ongelmiin.
Lähtöajatuksena oli, että uusi kännykkälaki tulee työllistämään paljon, ja aiheuttamaan kohtuullisen paljon turva- ja rajaamistilanteita.
Yllätys onkin ollut tänä syksynä melkoinen, kun oppilaille ei ole ollut mitään ongelmia lakiuudistuksen kanssa.
Ei edes niillä kovimmin puhelimeensa addiktoituneilla.
Oppilaiden puhelimet ovat pysyneet visusti repussa kouluun tultaessa, ja he ovat nätisti kysyneet lupaa puhelimen käyttöön opettajiltaan.
Samanlainen viesti on kuulunut kentän kouluilta.
Savon Sanomat julkaisi 26.9.2025 artikkelin, jossa lehti kysyi Opetusalan Ammattijärjestön pohjoissavolaisilta jäseniltään näkemyksiä uudesta kännykkälaista. 95 prosenttia 241 yhdestä vastaajasta piti uutta lakia hyvänä.
Opettajat kuvasivat artikkelissa, että oppilaatkin tuntuivat olevan huojentuneita uudesta laista.
Jotkut opettajat jopa kertoivat, että koulu oli herännyt eloon.
Ajattelimmeko me aikuiset taas tämänkin asian liian monimutkaisesti?
Lapset ja nuoret kaipaavat rajoja, ja meidän aikuisten tehtävä on niitä asettaa.
Me täällä Lainesairaalassa olemme aika vanhanaikainen koulu , missä aikuiset päättävät asioista.
Rajat saattavat olla yksi syy, miksi oppilaamme kuvaavat oloaan koulussa hyväksi.
Turvallisissa rajoissa on helppoa olla lapsi, ja elää lapsen elämää.
Turvallisissa rajoissa myös yhteisöllisuus pääsee nostamaan päätään.
Kun oppilailta edellytetään hyvää ja toisia kunnioittavaa käytöstä, on oppilaskunnan kokouksessakin helpompi uskaltautua kehittämään koulun arkea.
Kun ei tarvitse pelätä sitä, miten oppilastoverit omiin ideoihin suhtautuvat, voi rauhassa ehdottaa lelupäivää, vaikka olisikin jo 15-vuotias.
Välillä tuntuu, että yhteiskuntamme pitää lapsia ja nuoria kovinkin päätäntävaltaisina aikuisina.
Edellytämme heiltä semmoista harkinta- ja päätöksentekokykyä, jotka ei heidän kehittymättömillä aivoillaan ole mahdollisia.
Koulumaailmassa olemme syyllistyneet tähän samaan.
Olemme ehkä menneet pikkuisen liian mutkille kaiken kasvatuksen kanssa, ja unohtaneet, minkä vuoksi peruskoulu yleensä on olemassa.
Mehän olemme lopulta yleissivistävä laitos, jonka tarkoituksena on opettaa lapsille ja nuorille elämässä ja yhteiskunnassa selviämisen perustaitoja.
Peruskoulu on paljon muutakin kuin oppiaineksen päähän pänttäämistä.
Elämässä ei selviä pelkästään kognitiivisella kapasiteetilla. Se, että osaa ottaa toiset ihmiset huomioon, on aivan yhtä tärkeää.
Jos ei jopa tärkeämpää.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että laiva on pikkuhiljaa kääntymässä.
Kännykkälaista saadut positiiviset kokemukset auttavat varmasti meitä aikuisia takaisin aikuisuuden äärelle, ja huomaamaan, että juuri aikuisuuttahan ne lapset meissä aikuisissa arvostavat.
Lapsuus on elämän ihaninta aikaa. Ei pilata sitä liian varhaisella aikuisuudella.
