Erityisnuorisotyöntekijä Mari Savolainen-Paananen on ollut Alavan sairaalakoulun kasvatuskumppani jo useamman vuoden ajan.
Mari näkyy sairaalakoulun arjessa säännöllisesti, ja osallistuu erilaisten aktiviteettien suunnitteluun ja toteutukseen. Joskus mennään laavulle. Toisinaan valmistetaan Kulttuuriareena 44:lla pizzaa.
-Minä olen aina halunnut työskennellä käytännön läheisesti ja mennä sinne missä nuoret ovat. Se ei ole ehkä ihan sitä perinteisintä nuorisotyötä. Minulle sairaalakouluyhteistyö on näyttäytynyt tärkeänä asiakaskontaktina.
-Kaikki nuoret ja myös sairaalakoulua käyvät ovat mielestäni oikeutettuja nuorisotyöhön, Savolainen kertoo.
Savolainen-Paanaselta löytyy nuorisotyön lisäksi kokemusta lastensuojelusta, ja hän on työskennellyt mielisairaanhoitaja nuorisopsykiatrian osastolla.
Nykyiseen erityisnuorisotyönohjaajan työhönsä hän tuli mukaan Kujalla-hankkeen kautta.
Hankkeen kärkenä on ollut Kuopion keskustan turvallisuuden ja poliisin ankkuriryhmän toiminnan kehittäminen.
-Kun aloitimme Kujalla-hankkeessa, oli Kuopion keskusta todella rauhaton paikka. Siellä oli turvattomuuden tunnetta niin nuorilla kuin aikuisillakin. Oli väkivaltaa ja päihteitä. Isommat nuorisojoukot olivat jopa 50 yksilön kokoisia.
-Nuoruuteen tietenkin kuuluu se, että halutaan kokoontua ja olla porukassa. Lieveilmiöt alkoivat vaan olemaan niin suuria, että niihin piti puuttua.
Kun Savolainen-Paananen ja hänen työkaverinsa aloittivat keskustan projektinsa, ei torille vietettyjä työtunteja laskettu.
-Kulutimme naamaa torilla. Varmasti siinä meni ainakin puoli vuotta, ennen kuin nuoret alkoivat luottamaan meihin, ja tulivat oma-aloitteisesti juttusille. Siinä sitten pikkuhiljaa tulimme tutuiksi, ja pääsimme vaikuttamaan nuorten asioihin.
-Keskusta on rauhoittunut ja nykyisin jalkaudumme keskustaan muutaman kerran viikossa. Lisäksi järjestämme kahden viikon välein torin alla olevassa Apajassa nuorille kahvit. Tarjoamme siellä mehua, voileipää ja keksejä. Se on tärkeää. Kadulla on oikeasti nälkäisiä lapsia. Yksi toive nousee aina torikahveilla esille. Nuoret haluaisivat keskustaan paikan, jossa voisi kokoontua. Nyt sellaista ei ole, Savolainen-Paananen harmittelee.
Yhteiskunnassa puhuttavat kovasti nuorten pahoinvointi, väkivalta ja päihteiden käyttö. Savolaiselle nämä ovat tuttuja teemoja jalkautuvan erityisnuorisotyön ja poliisin ankkuritoiminnan kautta.
–Päihteet näkyvät Kuopion katukuvassa. Tosi rajujakin väkivallantekoja on. Ehkä keskustan alueella yksi isoista ongelmista on, että 10-18-vuotiaat syrjäytymisvaarassa olevat nuoret pyörivät samoissa porukoissa ilman aikuisten ohjausta. Siinä 10-vuotias lapsi joutuu helposti väärien vaikutteiden alle.
-Poliisin ankkurissa olen ollut mukana 2023 marraskuusta saakka. Ryhmässä on mukana sosiaalityöntekijä, kaksi poliisia ja minä. Tulen mukaan kuvioihin poliisin tekemän kuulustelun jälkeisellä tapaamisella. Siinä yritän myydä palvelujamme nuorelle, että hän ei enää tekisi rikoksia. Who Cares ry on meidän toiminnassamme iso taloudellinen tuki.
Jalkautuvana erityisnuorisotyöntekijänä Savolainen-Paananen kokee olevansa omalla alallaan. Jatkuva resurssipula vain tuottaa harmaita hiuksia. Koko Kuopion alueella on vain kolme erityisnuorisotyöntekijää.
-Nuorten ongelmat ovat polarisoituneet voimakkaasti. Osalla menee todella hyvin ja toisella joukolla todella huonosti. Meidän työssämme näkee, että varhainen puuttuminen ongelmiin auttaa oikeasti. Joskus kuitenkin mietityttää, että mitä me voimme isossa kuvassa asioille tehdä, kun palveluistamme leikataan jatkuvasti.
Savolainen-Paananen korostaa, että jokaisella aikuisella ja vanhemmalla on vastuunsa nuorten pahoinvoinnissa.
-On aika surullista, että katutyöntekijä on ensimmäinen ihminen, joka kysyy mitä nuorelle kuuluu. Eihän se niin voi olla. Olkaa aikuiset kiinnostuneita lastenne asioista ja kuunnelkaa mitä heillä on sanottavanaan, Savolainen-Paananen ohjeistaa.
Päättäjille Savolainen-Paanasella on selvä viesti.
-Älkää leikatko lapsilta ja nuorilta. Se on lyhytnäköistä toimintaa.
