Me Alavan sairaalakoulun kehitystiimissä olemme tänä vuonna keskittyneet yhä voimakkaammin työyhteisömme osaamisresurssin hyödyntämiseen.
Meillä on paljon erilaista tietoa erityispedagogiikasta ja siitä minkälaisin keinoin voimme auttaa erilaisista koulunkäynnin vaikeuksista kärsiviä oppilaita.
Meillä on aika hyvä käsitys siitä, miten nepsy-oppilaat tulisi kohdata? Kuinka tulla toimeen internaalisesti tai eksternaalisesti oireilevien oppilaiden kanssa? Mitä opetuksessa pitää ottaa huomioon, kun lapsi tai nuori kohtaa pitkäkestoisesti hoidettavia ja elämää uhkaavia somaattisia sairauksia? Miten koulun pitää operoida, kun nuori uupuu tai ei tule kouluun? Minkälainen on turvallinen ja oppimista tukeva kouluympäristö? Ja niin edelleen.
Teemme työssämme paljon konsultatiivista opetusta ja herutamme tietoa maakuntiin, kun oppilas lähtee sairaalajaksolta omaan kouluun. Päivämme ovat kuitenkin pitkiä ja työntäyteisiä, emmekä ole juuri viime vuosina kerenneet sparraamaan toistemme ajatuksia.
Tänä vuonna olemme alkaneet pitämään työpaikallamme jälleen säännöllisesti pedagogisia kahviloita, joissa jokainen yksikkömme esittelee vuorollaan arkeaan, kertoo onnistuneista innovaatiostaan ja toisaalta haasteellisista paikoista.
Nämä pedagogiset kahvilat ovat olleet äärimmäisen hedelmällisiä. On ollut todella mielenkiintoista kuunnella, mitä opetuksellisia interventioita muut yksikkömme ovat ongelmien edessä keksineet ja toisaalta päästä sparraamaan heidän ajatuksiaan.
Kun rahat ovat yhteiskunnassamme tiukilla, ja kaikesta pitää säästää, kannattaa pedagogisia kahviloita pitää muissakin suomalaisissa peruskouluissa.
Aina ei tarvitse ostaa kalliita kouluttajia ulkopuolelta.
Suomalaiset opettajat ovat maailman parhaita ja jokaisesta koulusta löytyy mieletön määrä pedagogista osaamista, sekä kokemusta.
Tämä osaaminen pitää vain reilusti tuoda kollegoiden hyödynnettäväksi.
Itse ainakin haluaisin olla kuuntelemassa, kun matematiikan opettajien tiimi kertoisi omasta pedagogiastaan, ja siitä mikä heidän työssään tuottaa eniten haasteita.
Yhtä mielelläni kuuntelisin kielten opettajien, yhteiskunnallisten aineiden opettajien tai liikunnan opettajien näkemyksiä omasta työstään. Taitoaineiden opettajia unohtamatta.
Kollegoiden työhön perehtyminen on yksi parhaista ja helpoimmista tavoista tehdä omasta työstään mielekkäämpää ja toisaalta myös henkisesti helpompaa.
Kun pähkäilee solmukohtia yhdessä kollegoiden kanssa, kasvavat omatkin pedagogiset hartiat leveämmiksi. On helppoa hengittää, kun tietää, ettei ole ongelmiensa kanssa yksin.
Toisaalta ongelmatkin kutistavat pienemmiksi, kun huomaa pedagogisessa kahvilassa kuinka valtavan hienoa työtä omat kollegat tekevät. Valtaosassa koulutyötä operoidaan kuitenkin onnistumisten äärellä.
