-Koulunkäynnin vaikeudet, sekä ahdistus ovat lisääntyneet lasten- ja nuorten keskuudessa. Ahdistuneisuus on levähtänyt jo alakoulun puolelle. On valtavasti oppilaita, jotka eivät pysty tulemaan koulun isoihin ryhmiin ja toimimaan siellä, minkä vuoksi he käyttäytyvät uhmakkaasti tai jäävät lopulta kotiin, Alavan sairaalakoulun konsultoiva erityisopettaja Marja Rissanen kuvaa.
Rissanen on työskennellyt sairaalakoulussa vuodesta 2009. Viimeiset vuodet hän on työskennellyt alakoulun konsultatiivisen erityisopetuksen parissa.
-Käyttäytymisen ongelmat ovat tulleet voimalla alakouluun. Levottomuus ja impulsiivisuus ovat lisääntyneet selvästi, mikä johtaa koulussa helposti aggressiivisiin tilanteisiin. Alakoulun puolella ei näy niin paljon suunnitelmallista väkivaltaa, vaan yleensä kyseessä on impulsiivinen toiminta, Rissanen miettii.
Alavan sairaalakoulussa yläkoulukonsultaatiota hoitava eritysopettaja ja apulaisjohtaja Henna Sairanen alleviivaa Rissasen näkemyksen.
-Se miten puhutaan aikuisille on muuttunut radikaalista. Väkivaltapuhetta on paljon. Yläkoulussa näkee paljon myös suunnitelmallista väkivaltaa. Sovitaan tappeluja ja saatetaan jopa kuvata niitä, Sairanen kertoo.
Rissanen ja Sairanen ovat työskennelleet sairaalakoulumaailmassa yli kymmenen vuotta. Lasten- ja nuorten oireilu ulospäin työllistää kaksikkoa voimakkaasti, mutta yhtä iso työllistäjä ovat koulupudokkaat.
Alakoulussa koulupoissaolot alkavat tyypillisimmin Rissasen mukaan viidenneltä luokalta, mutta nuorempiakin koulupudokkaita hän työssään kohtaa. Rissanen arvioi, että kouluakäymättömyys on tapetilla noin puolella hänen asiakkaistaan.
Yläkoulun puolella koulupudokkuus haukkaa isomman palan konsultoivan erityisopettajan työkakusta.
Sairanen laskee, että noin 80 prosenttia hänen työnkuvastaan kuluu koulupudokkaiden parissa.
-Koulumaailmassa puhutaan nykyisin paljon oppilaista eri diagnoosien kautta. Lapsella tai nuorella saattaa olla ADHD:ta, autisminkirjoa, Tourettea, masennusta tai ahdistusta ja niiden vaikutus oppimisprosesseihin ja koulussa selviämiseen on hyvä ymmärtää.
-Silti puhun itse mieluummin koulunkäynnin ongelmista. Se on terminä jotenkin konkreettisempi. Kun todetaan että ongelma on koulunkäynnissä, päästään miettimään sitä, miten tätä ongelmaa voidaan koulun keinoilla helpottaa.
-Monesti syyt pitkien poissaolojen takana saattavat ovat yllättävän yksinkertaisia. Kuulen monesti nuorilta, että he ajautuvat pinnaamaan, koska se on niin helppoa, eikä kukaan puutu siihen.
-Sitten poissaolot pikkuhiljaa venyvät, ja kun koulusta on oltu pois useita viikkoja, niin kouluun palaamisesta tulee koko ajan vaikeampaa, Sairanen pohtii.
Rissanen kertoo, että koulupudokkuuden kaava on monesti sama. Oppilas lähtee ensin iltapäivisin koulusta pois esimerkiksi pääkivun takia. Sitten kun yksittäisistä poissaolotunneista alkaa tulemaan vakio, niin koulusta ollaan pois jo päiviä.
Yläkoulussa poissaolojaksot ovat sitten jo viikkojen tai kuukausien mittaisia.
Toisaalta nepsy-lasten kanssa poissaolot saattavat alkaa äkillisesti ja ilman ennakkovaroitusta.
-Minä ajattelen, että nykyinen koulumaailma, jossa on vähän struktuuria, on osalle lapsista erittäin vaikea paikka pärjätä.
-Suurimmalle osalle isot oppimisympäristöt yhteisopettajuuksineen ovat varmasti hyvä juttu, mutta osalle nykyinen kouluympäristö saattaa olla suorastaan sietämätön paikka, Rissanen miettii.
Rissanen ja Sairanen pohtivat, että yhteiskunnan murros on iso tekijä niin impulsiivisuuden, levottomuuden, väkivaltaisuuden kuin koulupudokkuudenkin takana.
Struktuurien kaatuminen yhteiskunnasta saa lapset ja nuoret oireilemaan.
Ennen oli helpompi pärjätä, kun lasten ei odotettu itsenäistyvän niin nuorina. Kotona vanhempi määräsi mitä tehdään, koulussa päättäjän virkaa hoiti opettaja.
-Kun lapsi ei ole tottunut kotona yksinkertaisiinkaan rajoihin, niin koulussa tulee helposti romahdus, kun opettaja asettaa rajoja. Silloin ollaan puheen tasolla, vaikka valmiita tappamaan opettaja. Se on aika järkyttävää.
-Toisaalta TikTok-maailma tuottaa ärsyketulvaa ja kuormittaa aivoja. Olen huolissani vuorovaikutustaitojen kehittymisestä kotona, kun sekä lapset että aikuiset viettävät aikansa omien ruutujen takana, eivätkä toistensa kanssa kommunikoiden, Rissanen kertoo.
Mitä koulussa sitten pitäisi Sairasen ja Rissanen mukaan tehdä, kun koulunkäynnin ongelmat vyöryvät oppilaan niskaan.
1. Jos oppilaan tilanne on jostain syystä kriisiytynyt, pitää hänelle rakentaa mahdollisimman yksinkertainen sapluuna. On tehtävät suunnitelma missä tilassa opetetaan, kuka opettaa ja mitä oppilaan kanssa tehdään.
2. Kun lapsen tai nuoren psyykkinen vointi on akuutissa vaiheessa, se vaikuttaa kognitioon, tarkkaavaisuuteen ja toiminnanohjaukseen. Se tulee ottaa opetusta suunnitellessa huomioon.
3. Kaikista tärkeintä on oppilaan kohtaaminen ja kiireettömyys. Ota traumatietoinen ote työhösi. Luo oppilaalle turvan tunne ympäristöön ja vuorovaikutukseen.
4. Unohda arviointipaineet. Opettajan on turha stressata opintojen etenemisestä, kun oppilaalla on vaikea psyykkinen jakso meneillään tai hänelle puhkeaa somaattinen sairaus.
5. Kannattaa miettiä lyhennetäänkö koulupäiviä vai rakennetaanko koulupäivä sellaiseksi, että lapsi jaksaa siellä käydä.
6. Pidä porrasajatus mielessä ja etene pienin askelin. Suhtaudu matkaan oireilevan oppilaan kanssa kuin maratonjuoksuun. Ei kannata lähteä matkaan liian kovalla kiireellä. Rauhallinen startti vie maaliin varmimmin.
7. Kodin ja koulun yhteistyö on kaiken A ja O. On hankala päästä asioissa eteenpäin, jos koti ja koulu eivät vedä samaa köyttä.
8. Suosi aitoa kehumista. Oppilaasta löytyy aina kehuttavaa, mutta niille pitää olla perusteet. Jos oppilas esimerkiksi kiroilee koko tunnin, et voi kehua häntä hyvästä käytöksestä. Mutta jos hän tekee koulutyötä kiroilun ohessa, niin tartu siihen.
9. Mitä enemmän oppilas töhöilee, sitä enemmän hän tarvitsee positiivista vahvistamista. Oppimisen olosuhteet pitää luoda sellaisiksi, että lapsi pääsee niissä onnistumaan.
10. Uskalla kysyä apua. Opettajakollegoilta löytyy repullinen kokemuksia ja konsteja, miten hankalissa tilanteissa pärjätään.
11. Monesti ongelmat ovat kuin lankavyyhti ja niiden perimmäinen syy pitää pyrkiä selvittämään.
12. Pidä itsestäsi huolta. Joskus on myös hyväksyttävä, että asia ei ole välttämättä ratkaistavissa pedagogisesti, vaan tarvitaan hoidon apua. Tämä on meille opettajille joskus vaikeaa.
Sairanen ja Rissanen pitävät etenkin kohtaa kaksitoista tärkeänä. Opettajan työ saattaa kuormittaa voimakkaasti etenkin kognitiivisesti ja psyykkisesti, minkä vuoksi omasta palautumisesta on huolehdittava.
Jos opettaja uupuu, jää oppilaskin ansaitsemaansa tukea vaille.
Palautumiseen on jokaisella omat keinonsa. Liikunnan tiedetään tekevän ihmiselle hyvää, mutta psyykkisen ja kognitiivisen stressin ollessa kova, kannattaa välttää liiallista fyysistä stressiä.
-Vuosien varrella on oppinut rajaamaan työn ja vapaa-ajan. Meidän työssämme ollaan tekemisissä ison ihmisjoukon kanssa ja yleensä olemme ongelmien äärellä. Silloin ajatuskehät saattavat jäädä päälle ja pitää tietoisesti pysäyttää itsensä, Sairanen pohtii.
-Laita sinne, että lenkki, luonto, sauna ja avanto. Niillä nollautuu pää parhaiten, Rissanen huiskaa.
-Joo. Avanto ehdottomasti. Se on must, Sairanen komppaa.
