Alavan sairaalakoulun järjestämään yhteisötapaamiseen kokoontui torstaina 3.10 mukava sadan hengen moniammatillinen porukka yhteisen asian ympärille. Tilaisuus järjestettiin Laine-yksikössä ja teemana iltapäivässä oli ”Nuorten mielenterveyden häiriöt ja koulun keinot.”
Tilaisuuden alusti nuorisopsykiatrian poliklinikan ylilääkäri Virve Kekkonen avaamalla nuorten mielenterveyshäiriöiden kehitystä ja riskitekijöitä. Nuorten mielenterveyshäiriöissä yleisin löytyy kategoriasta jokin mielenterveydenhäiriö(20-25%), minkä jälkeen seuraavaksi yleisimpiä ovat mielialahäiriö(10-15%), ahdistuneisuushäiriö(5-15%), päihdehäiriö(5-10%), käytöshäiriö(5-10%), tarkkaavaisuushäiriö(2-5%), syömishäiriö(3-6%), ei-affektiivinen psykoosi(1-2%).
Nuorten mielenterveysongelmissa on erotettava ”tavallinen nuoruusiän oireilu” psykopatologiasta. Myös kasvu- ja kehitysolojen suhde oireiluun on otettava huomioon diagnoosia määritettäessä.
Moniongelmaisuus on nuorten mielenterveyden häiriöissä tavallista. Uniongelmia on 6-8 prosentilla. Myös itsetuhoinen käytös lisääntyy. Lisäksi nuorten mielenterveyden ongelmiin liittyy usein vahingollista terveyskäyttäytymistä. Päihteiden käyttö on yleistä, kuten myös terveyskäynnit tapaturmien vuoksi. Masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisimpiä naisilla, päihdehäiriöt miehillä.
Koulun aikuiset törmäävät työssään nykyisin tilanteeseen, jossa nuori kuvaa olotilaansa ahdistuneeksi. Yläkoulumaailmassa ahdistuksen takana vaikuttaa laaja joukko tekijöitä. Nuorten elämä muuttuu vapaammaksi, elämässä otetaan riskejä, kehonkuva muuttuu ja ihmissuhteet koettelevat.
Myös lapsuudessa koetut traumat nostavat yleisimmin päätään nuoruudessa, kun aletaan ymmärtää niitä tapahtumia, joita omassa elämässä on sattunut.
Ahdistuneisuusdiskurssissa onkin Kekkosen mukaan tärkeää tehdä ero ”normaalin” ja patologisen ahdistuneisuuden välillä.
Käytöshäiriöissä miehet ovat yliedustettuina naisiin suhteessa 2:1. Oirekuva painottuu usein proaktiiviseen tai reaktiiviseen aggressioon. Proaktiivinen on suunnitelmallista ja voi olla välineellistä, kun reaktiivinen viittaa enemmän impulssikontrollin ongelmiin.
Käytöshäiriöissä samanaikaissairastavuus on suurta( MDD, ADHD, AD, SUD, oppimispulmat). Sijaishuoltonuoret ovat yliedustettuina käytöshäiriöt kategoriassa.
Nuorten mielenterveyden häiriöissä ongelmat ilmenevät koulussa, ikätoverisuhteissa, suhteessa vanhempiin ja ne altistavat syrjäytymiselle. Kohdattaessa nuorta on otettava huomioon, että hän ei ole lapsi, mutta ei aikuinenkaan.
Myös psykoottistyyppiset oireet ovat nuoruusiässä yleisiä. Outoja havaintoja ja maagista ajattelua ilmenee 7,5% 13-18-vuotiaista nuorista. Ilmenevien oireiden kliinistä merkitystä arvioidaankin aina suhteessa oireilun kokonaiskuvaan, toimintakykyyn ja nuoruusiän kehitykseen.
Skitsofrenian erotusdiagnostiikka on nuoruusiässä ja taudin alkuvaiheessa vaikeaa. Nuoruusiän skitsofreniaa muistuttavat taudinkuvat ovat psykoosioireiset mielialahäiriöt, PTSD, pakko-oireinen häiriö, autismikirjon häiriöt, kielenkehityksen vaikeudet, käyttäytymisen ongelmat ja somaattiset syyt.
Alavan sairaalakoulun apulaisjohtaja Henna Sairanen paneutui Virve Kekkosen luennon jälkeen koulun keinoihin nuorten mielenterveysongelmissa. Sairanen kävi kattavasti läpi monelle opettajalle tuttuja pedagogisia keinoja, ja korosti niiden toimivan kaikkien Kekkosen esittelemien mielenterveyden häiriöiden kanssa.
Erityisopetuksen yläkoulukonsultaatiosta Alavan sairaalakoulussa vastaava Sairanen halusi erityisesti alleviivata koulun keinoja, kun oppilas palaa kouluun pitkän poissaolojakson jälkeen:
- Unohdetaan koulupaineet
- Keskitytään kohtaamiseen, mutta annetaan tilaa. (Moni oppilas kokee kouluun paluun jälkeen ahdistavaksi, kun kaikki opettajat tulevat vuoron perään sanomaan, että onpas ihanaa kun tulit kouluun.)
- Ennen kouluun palaamista henkilökohtainen ensikontakti oppilaaseen.
- Asetetaan viikkokohtaiset tavoitteet ja askeleet(esim. koulun pihalla vierailu, jonka jälkeen tutustuminen luokkaan)
- Ei ahnehdita. Edetään pienin askelin. Huolehditaan, että palautuminen kestää.
- Jätetään tukitoimet voimaan tarpeeksi pitkäksi aikaa.
Nuorten mielenterveyden ongelmat ovat kasvaneet voimakkaasti yhteiskuntamme ollessa murroksessa. Koulun keinot kuitenkin purevat ja antavat tarvittavan tuen, jos kouluissa kyetään rakentamaan asianmukaiset tuen tiimit.
Tiimityön merkitystä ei muutoinkaan voi liikaa korostaa, kun puhutaan koulun keinoista suhteessa mielenterveyden häiriöihin.
Sairanen korostikin, että kouluissa on oltava aina joku vastuuhenkilö, joka hoitaa kunkin nuoren asiaa. Kun jollain ihmisellä on asiasta vastuu, tulee se todennäköisesti hoidettua paremmin.
Tilaisuuden lopuksi Alavan sairaalakoulun toinen apulaisjohtaja Mikko Kainulainen ja koulunkäynnin ohjaajat Kimmo Lukkari ja Riina Tiainen kertoivat tiimityön merkityksestä Laine-yksikössä, jossa mielenterveyden häiriöiden kanssa ollaan tekemisissä päivittäin.
He kertoivat tavallisesta sairaalakoulun päivästä, joka alkaa aina puolen tunnin henkilökuntapalaverilla ja pitää sisällään erittäin monenlaista työnvaihetta.
Esille nousi kuinka tärkeää oppilaan kouluun kiinnittymisen kannalta on henkilökunnan selkeät roolit.
Oppilaille pyritään rakentamaan oppimisympäristö, jossa oppilaiden on helppo tunnistaa henkilökunnan roolit. Se luo turvallisuutta oppilaan arkeen ja mahdollistaa lopulta myös koulutyön etenemisen.
Laine-yksikössä ohjaajat ovat niitä ”hyviä poliiseja”, opettajien vetäessä ”pahan poliisin” roolia.
Tiukan paikan tullen he muodostavat kuitenkin turvallisen rintaman, jota vastaan nuoren on turvallista näyttää tunteitaan.
Niitä positiivisia ja negatiivisiakin.
