-Kun sairastuin syöpään päätin, että repäisen ja haen erityiskoulun rehtoriksi Helsinkiin. Tulinkin valituksi, mutta samaan aikaan Kuopiossa tuli auki Alavan sairaalakoulun rehtorin virka. Kuopion opetusjohtaja Leena Auvinen vinkkasi minulle paikasta ja tässä sitä nyt ollaan, 20 vuotta rehtorina ja vuodesta 2019 Alavan sairaalakoulun rehtorina toiminut Merja Laininen kertaa.
Merja Laininen on ensimmäiseltä koulutukseltaan erikoissairaanhoitaja. Hän aloitti työskentelyn Kuopion yliopistollisen sairaalaan teho-osastolla vuonna 1984. Pikkuhiljaa veri alkoi kuitenkin vetämään pedagogiselle puolelle, ja 1990-luvun alussa hän hakeutui luokanopettajakoulukseen.
-Luokanopettajana toimiessani huomasin varsin nopeasti, että erityisopettajan opinnoista olisi työssä hyötyä, ja päätin suorittaa erilliset erityisopettajan opinnot. Ensimmäinen erityisluokanopettajan työpaikkani oli Siilinjärvellä Ahmon yläkoulussa.
– Siellä oli rehtorina Väinö Lehto. Koulun oppilailla oli monenlaista ongelmaa, ja sain Lehdolta vapaat kädet muokata koulun erityisopetuksen kulttuuria. Olen aina nauttinut siitä, kun asioita päästään kehittämään moniammatillisesti. Minä uskon keskustelevaan johtamiseen. Perataan ensin asiat faktapohjalta läpi ja sen pohjalta valitaan suunta, johon yhdessä kuljetaan, Laininen kertaa.
Ahmon koulusta Laininen siirtyi MBD-liittoon opettajaksi, jossa työskentelymalli oli aika lähellä nykyistä sairaalakoulun konsultoivaa opetusta. MBD-liitossa hän työskenteli kuntoutusohjaajan kanssa työparina.
-Me menimme aamulla ensin oppilaan kotiin. Oli opettavaista nähdä, minkälaisista olosuhteista lapsi lähtee kouluun. Tämän jälkeen menimme lapsen kanssa kouluun ja edelleen koulupäivän jälkeen kotiin, jotta näimme minne lapsi koulun jälkeen palaa.
-Tämän tyyppinen toiminta olisi varmaan nykyäänkin paikallaan. Siinä saa aika hyvän kuvan niistä asioista, mitkä käytöksen taustalla saattavat olla, ja toisaalta miten oppilasta voidaan auttaa menestymään paremmin.
MBD-liiton jälkeen Laininen toimi erityisopettajana Kuopiossa Pyörön koulussa ja vastasi kaupungin eteläisen alueen erityisopetuksen koordinoinnista. Työ erityisopettajana tuli päätökseen vuonna 2005, jolloin hänet valittiin Kuopion Männistön koulun rehtoriksi.
-Vaikka olen ollut rehtori jo parikymmentä vuotta, olen silti pohjimmiltani erityisopettaja. Erityislasten asiat kiinnostavat minua aidosti.
-Kalevalan koulun yhtenäiskoulussa Kuopiossa meillä oli mieletön henki oppilaiden kanssa. Vaikka yhtenäiskoulun perustaminen aiheutti ensin jonkinlaisen myrskyn vesilasiin, oli siellä lopulta todella aito välittämisen kulttuuri.
-Oppilaiden kanssa käytiin paljon keskusteluja ja sitä kautta saatiin osallistutettua heidät koulun arkeen. Lopulta tilanne oli se, että jo peruskoulunsa päättäneet oppilaat tulivat tekemään talkoita perinteiseen tanssin kevätnäytökseemme ja koulun pihalla järjestettiin skeittauskilpailuita, joihin oppilaat hommasivat palkinnot välinevalmistajilta.
-Nykyisin rehtorin työ on siirtynyt liiaksi digiympäristöihin. Myös opettajille on käynyt samoin. Mielestäni tämä ei ole oikea kehityssuunta. Lapset ja nuoret kaipaavat välittäviä ja läsnäolevia aikuisia ympärilleen, Laininen alleviivaa.
Kun jutustelee rehtori-Lainisen kanssa kahvikupin äärellä, piirtyy hänen ammatillisuudestaan yksi päätekijä. Kehittäminen ja asioihin tarttuminen ovat hänelle sydämen asioita. Erityisopettajana Laininen oli jatkuvassa liikkeessä ja etsi oppilaille parempia mahdollisuuksia menestyä elämässään. Rehtorin tehtävissä hän on jatkanut samalla polulla.
-Kun hyppäsin Alavan sairaalakouluun rehtoriksi, pääsin mukaan uuden Lainesairaalaan rakentamisprosessiin. Siinä on ollut aika paljon työtä. Olen todella innoissani, kun yksi kouluyksikkömme pääsee muuttamaan sinne toukokuussa.
-Myös Niuvanniemen sairaalan yksikkömme on uuden edessä. Sinnekin valmistuvat uudet tilat, ja toimintamme laajenee. Pedagogisesti olen nauttinut hirveästi Alavan koulun työilmapiiristä. Meillä on aivan mielettömän ammattitaitoiset työntekijät, joille opetuksen kehittäminen on intohimon asia.
-Kun työskentelin Mikkelissä valtion erityiskoulun rehtorina, niin työni oli aika paljon taloudellista johtamista. Toimintaa piti tehostaa, ja sen myös teimme. Varmasti se aiheutti paljon närääkin, mutta ei johtaja voi väistää vastuutaan. Sama asia se on koulun käytävälläkin. Jos joku käyttäytyy rehtorin silmien alla huonosti, on tilanteeseen reagoitava välittömästi ja napakasti. Se on sitä aitoa välittämistä ja pohja yhteistyön rakentamiselle.
