-Kyllä minä ajattelen, että opettajuudessa tärkein asia on saada luokkaan hyvä yhteishenki. Kun luokassa on turvallinen ilmapiiri, on oppiminenkin mahdollista. Monen oppilaan kanssa turvallisen ilmapiirin muodostamiseen menee aikaa, mutta siinä prosessissa ei pidä kiirehtiä, sairaalakoulun erityisluokanopettaja Mikko Kinnunen mietiskelee.
Kinnunen oli aikoinaan KalPan 1978-syntyneiden pelaajien lahjakkainta osastoa yhdessä Olli Jokisen kanssa. Nykyinen sairaalakoulun erityisopettaja kahlasi läpi kaikki ikäkausimaajoukkueet ja pelasi neljä kautta SM-liigassa KalPan ja SaiPan pelipaidassa. Palkintokaapista löytyy myös Suomen joukkueessa alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa voitettu hopea.
-Venäjä vei kultamitalin meidän nenämme edestä maalieron turvin. Siihen aikaan ei noissa kisoissa pelattu sijoitusotteluita. Olisimme varmasti haastaneet Venäjän ihan tosissaan loppuottelussa, jos olisimme saaneet siihen mahdollisuuden.
-Jääkiekkoura on varmaankin muokannut omaa opettajuuttani. Menestyvässä joukkueessa pitää olla hyvä yhteishenki. Ilman yhteenpuhaltamisenkulttuuria on ihan sama, miten hyviä pelaajia joukkueessa on. Sama asia se on luokassakin. Turvallisessa ja toisia tukevassa luokkailmapiirissä, päästään aina parhaaseen lopputulokseen sekä yksilön että yhteisön kannalta.
-Muista kerran KalPan U20-joukkueen ottelussa, kun meillä oli TPS:ää vastaan kasattu hirmuinen porukka. Se näytti paperilta siltä, että materiaalimme on ylivoimainen, ja voitto tulee väkisin. No eipäs se sieltä niin vain tullutkaan, kun kaikki odotteli, että joku muu ratkaisee ottelun omasta puolesta. Hävisimme ottelun ihan pystyyn ja muuan Antti Virtanen taisi nakutella aivan hirmuiset tehopisteet meidän verkkoon, Kinnunen muistelee.
Entinen ammattijääkiekkoilija oli ennen sairaalakouluun päätymistä Kuopion kaupungin EMO-luokalla opettajana ja teki pitkän pätkän myös luokanopettajan töitä.
-Minä kouluttauduin aluksi luokanopettajaksi, mutta hakeuduin erityisopettajaopintoihin, koska ensimmäinen työpaikkani oli Kontiolahdella erityiskoulussa. Tein kuitenkin valmistumisen jälkeen pitkään töitä luokanopettajana. Se on minulle nykyisessä työssäni iso vahvuus. Minulla on aika hyvä käsitys siitä, mitä isossa ryhmässä opiskeleminen lapselle tarkoittaa.
Kinnunen pohtii, että peruskoulun normaalilla luokalla pystyy vielä pärjäämään, jos lapsella tai nuorella on yksi haaste kannettavanaan. ADHD:n kanssa voi esimerkiksi pärjätä ihan hyvin, jos oppilaalla ei ole muita koulutyötä vaikeuttavia asioita.
-Sairaalakouluun ohjautuvilla lapsilla on usein monia erilaisia haasteita elämässään. Siellä saattaa olla monenlaista nepsy-problematiikkaa tai traumataustaa samalla lapsella. Tällöin normaalissa peruskoulussa pärjääminen on jo hyvin vaikeaa, ja tarvitaan sairaalakoulun antamaa erityistä tukea lapsen oppimisen turvaamiseksi, Kinnunen miettii.
Koulupudokkuus tuo uusia vaateita myös sairaalakoulujen arkeen. Alavan sairaalakoulussa on asiaan reagoitu päättäväisesti yläkouluikäisille suunnatuilla Puistokoulun OTE-ja VOTE-ryhmillä. Ensi vuodeksi toiminta laajenee myös alakoulun puolelle.
-Minun kaikki avo-oppilaani tulevat konsultoivan erityisopettajamme Sanni Kiiskisen kautta. Ensi vuonna jätämme luokkaani muutaman paikan myös koulupudokkaille. Jos lapsi ei mene enää kouluun, on asiaan reagoitava päättäväisesti, Kinnunen alleviivaa.
Keskushyökkääjän tontilla jääkiekkouransa tehnyt Kinnunen työskentelee sairaalakoulussa nyt toista lukuvuotta. Työ erityisopetuksen keihäänkärjessä on nuorelle keski-ikäiselle miehen alulle unelmien täyttymys.
-Me saamme tehdä sairaalakoulussa moniammatillisesti hommia lasten eteen. Se on erittäin mielenkiintoista ja opettavaista.
