Alavan sairaalakoulun konsultoivan erityisopettajan Sanni Kiiskisen työviikot ovat kiireisiä. Puhelin- ja sähköpostikonsultaatio, sekä koulukäynnit Kuopion peruskouluille vievät osansa työajasta. Kuopion Yliopistollisen sairaalan avopediatrian Oppimisvaikeuspoli ja sairaalakoulujaksojen koordinointi ovat osa työnkuvaa, kuin myös muu verkostoyhteistyö eri toimijoiden kanssa. Koulutukset ja tietoiskut ovat niin ikään kiinteä osa konsultoivan erityisopettajan arkea.
Viisivuotta sitten Alavan koulussa alkanut jalkautuvien koulunkäynnin ohjaajien toiminnan koordinointi kuuluu alakoulun osalta myös Kiiskiselle. Toiminta on kerännyt paljon mielenkiintoa ympäri Suomen niemeä ja saanut kiitosta Kuopion alueen kouluista.
-Koulut ovat olleen todella kiitollisia jalkautuvista ohjaajistamme. Hanke käynnistyi viisi vuotta sitten pilottikokeiluna yhdellä ohjaajalla. Tänä vuonna saimme toisen ohjaajan, joka operoi enimmäkseen yläkoulun puolella. Yläkoulun konsultoiva erityisopettaja Henna Sairanen vastaa hänen työnkuvastaan.
-Jalkautuva ohjaaja on koululla yleensä kahden viikon jakson. Alussa jaksot olivat pidempiä, mutta olemme todenneet kahden viikon jakson olevan juuri sopivan mittainen. Kouluilla on valtavasti ammattitaitoa, mutta jalkautuvan ohjaajan lähtiessä koululuokkaan, on tilanne siellä monesti aika tulehtunut.
-Käymme tilannetta läpi tiimillä ennen koululle menoa ja mietimme millä keinoilla oppimisympäristöä voimme tukea. Joskus kyseessä on koko luokan ryhmädynamiikan vahvistaminen, toisinaan yksittäisen oppilaan tukeminen. Kaiken tekemisen ohjeellisena selkärankana on sairaalakoulun ohjauksellisen toiminnan jalkauttaminen kouluihin, Kiiskinen tiivistää.
Alavan koulun ohjaaja Harri Miettinen on ollut sairaalakoulussa töissä 80-luvulta lähtien. Viimeiset viisi vuotta hän on toiminut alakoulun jalkautuvana ohjaajana.
-Minun selkäreppuuni on kertynyt vuosien varrella kohtuullisen paljon erilaisia toimintamalleja. Kun jalkaudun koululle, niin kädet ovat monesti ongelmien edessä siellä pystyssä ja minulle viestitään, että kaikki on jo kokeiltu. Siinä mielessä jalkaudumme kouluihin todella hedelmälliseen maaperään. Siellä oikeasti halutaan meidän apua.
-Luokissa toimivat konstit ovat monesti varsin yksinkertaisia. Pysähdytään tilanteen äärelle ja aletaan tekemään rohkeasti asioita eri tavalla. Oppilaan kohtaamisessa yksinkertaiset sanavalinnan muutoksen saattavat saada ihmeitä aikaan. Pyrin saamaan luokkatiimeissä aitoa keskustelua aikaan, että siellä löydettäisiin ne voimavarat, joilla asioissa päästään eteenpäin. Koulujen tiimeissä on valtavasti osaamista. Ne pitää vain saada rohkeasti käyttöön.
Yläkoulun puolella jalkautuvana ohjaajana tänä vuonna aloittaneen Janne Hynnisen toimenkuva poikkeaa jossain määrin Miettisen vastaavasta. Yläkoulussa suurena ongelmana tällä hetkellä oleva koulupudokkuus on Hynnisen työn keskiössä.
-Oppilaiden koulupoissaolot ovat kasvaneet viime vuosina räjähdysmäisesti. Meillä oli kolme vuotta sitten vajaat kaksisataa oppilasta, joilla oli poissaolotunteja yli 200 tuntia. Nyt heitä on jo viisisataa. Yläkoulun ohjaajalla tärkein tehtävä onkin enimmäkseen koulurytmin palauttaminen, Kiiskinen mietiskelee.
-Minun työprosessi lähtee liikkeelle oppilaan ja hänen vanhempien tapaamisesta, minkä jälkeen alamme tapaamaan oppilaan kanssa säännöllisesti. Saatamme käydä kävelyllä koulun lähettyvillä tai koulun ruokalassa syömässä ennen kuin menemme tutustumaan luokanvalvojaan.
-Tarkoituksena on edetä pienin askelin ja rakentaa kestävää koulupolkua rauhallisesti. Vanhemmilta on tullut paljon kiitosta siitä, että heidän lapsensa saa apua. Se tuntuu todella palkitsevalle, Janne Hynninen pohtii.
Sairaalakoulun ohjaajan jalkautuminen koululle lähtee liikkeelle, kun oppilaan oma koulu ottaa yhteyttä Kiiskiseen. Sen jälkeen Kiiskinen tekee kouluvierailun, missä arvioidaan ohjaajan tarve. Koululle jalkautuva ohjaaja on työssään kuin salainen agentti. Monesti oppilas, jonka asialla hän koulussa on, ei edes tiedä asiasta.
-Tavoitteena toiminnassa on, että luokan tilannetta ensin arvioidaan, minkä jälkeen kokeillaan jotain uutta toimintatapaa, jonka toimivuutta jälleen arvioidaan. Emme ole viemässä kouluille mitään valmista sapluunaa, mikä toimii aina. Sellaista ei ole olemassa. Jokainen luokka ja jokainen prosessi on erilainen.
-Minä ajattelen aina kouluvierailuilla, että hitsi nämä ihmiset ovat täällä taitavia ja heillä on aito halu auttaa lapsia. Tässä prosessissa me haluamme olla sairaalakouluna mukana. Yritämme tuoda oman mausteemme soppaan, että lapsen tai nuoren asiat saataisiin paremmalle tolalle, Kiiskinen alleviivaa.
Jalkautuvien ohjaajien toiminta on Alavan sairaalakoulun Suomeen lanseeraamaa toimintaa ja siihen on käyty tutustumassa muistakin sairaalakouluista. Toiminta pyörii sairaalaopetuksen alaisuudessa, mutta hoitosuhdetta ei tarvita, kuten normaalisti on asianlaita sairaalakoulun oppilailla. Jalkautuvien ohjaajien resurssi pyritään ensisijaisesti jakamaan alakoulussa yleisopetuksen luokkiin.
-Jalkautuvien ohjaajien panos kohdistuu alakouluissa noin 70 prosenttisesti yleisopetuksen luokkiin. Yläkoulussa erityisluokkien osuus toiminnassa on huomattavasti suurempi. Pyrimme jakamaan resurssia tasaisesti kaikkiin Kuopion alueen kouluihin. Sitä työnsarkaa riittää. Meillä on Kuopiossa vajaat 11000 peruskoulua käyvää oppilasta, Kiiskinen pohtii.
-Kouluissa on paljon henkilökuntaa, mutta se pitää saada tehokkaaseen käyttöön. Lisäaikuisten palkkaaminen luokkaan ei ole aina autuaaksi tekevä asia. Luokassa jo olemassa oleva tiimi pitää saada toimimaan mahdollisimman tehokkaasti, Hynninen pohdiskelee.
-Yksi tärkeimmistä tehtävistämme on kouluissa jo siellä olevien ohjaajien hyötyresurssin vahvistaminen, Kiiskinen säestää Hynnistä.
Jalkautuvien ohjaajien työ on hektistä ja työpäivät venyvät jo matkojenkin takia pitkiksi. Miettinen kokee kuitenkin, että työ antaa lopulta paljon enemmän kuin ottaa.
-Tapaamme Sannin kanssa kahden viikon välein. Myös minä tarvitsen konsultaatiota oppilasasioissa ja sitä olen todellakin häneltä saanut. Meillä on erittäin hyvä tiimi ja tätä tiimiajattelua haluamme viedä muihinkin kouluihin.
-On huomionarvoista, että vaikka selkäreppuni on aika täynnä kaikenlaista tavaraa, niin en ole sitä pelkästään jakamassa kouluihin. Jokaiselta kouluvierailulta mukaan tarttuu aina uusia hyvinkin toimivia toimintamalleja, joita voin edelleen viedä seuraaviin kouluihin. Tämä on vähän tällaista “välivouhkan” hommaa. Yhteistyössä on voimaa, Miettinen sanailee.
